Önskän elämää

Citius, altius, fortius

Hupsista, aikaa edellisestä päivityksestä ehtikin vierähtää pitkä tovi, työt on tässä vähän haitanneet viime aikoina harrastamista. Tällä hetkellä tehdään siis Önön kanssa pyöreää päivää syyslomalaisten viihdyttämisen parissa, joten omaehtoiseen hommailuun ei liikene aikaa. Ennen sesongin alkua harrastettiin kyllä sitten sydämen kyllyydestä. Lokakuun alussa käytiin Sirpa Brumptonin valmennuksessa Nature Point Paljakassa (kiitos Inga Vollstedt upeista järjestelyistä!), jossa ei tullut sen suurempaa noottia ylipainosta, mutta sen sijaan sylillinen loistavia neuvoja jotka kantavat meitä edelleen. Valmennussessioita videoitiin paikan päällä ja analysoitiin yhdessä jälkeen päin, ja päivä oli pitkä mutta antoisin aikoihin. Ehkä kaikista tärkein neuvo oli ratsastaa rohkeammin mukavuusalueen ulkopuolelle (eli ihan samaa mitä vuosi sitten Sirpa sanoi minusta ja Pellestä – mitä tästä voimme päätellä oppimiskyvystäni??). Önskän alkuaikojen ”räjähdysherkkyys” on ehkä jäänyt minulle jotenkin liikaa tunnemuistiin ja kohtelen ja ratsastan sitä edelleen vähän turhan varovasti ja, no, hipistellen. Tässä ei tietenkään tarkoiteta että tammalta alettaisiin pyytää mahdottomia eli asioita joihin sen kapasiteetti ei kerta kaikkiaan riitä, vaan sitä, että uskalletaan kokeilla ja vaatia vähän enemmän kuin mitä on jo saatu. Jos ei pyydä, ei koskaan saakaan mitään. Citius, altius, fortius eli nopeammin, korkeammalle, voimakkaammin/rohkeammin. Rohkea rokan syö ja mitä näitä nyt oli.

Tytöt tauolla Paljakassa

Tähän neuvoon ei liity mitenkään se, että alle viikko valkun jälkeen osallistuimme Oulussa Pohjois-Suomen kaikkien aikojen toisiin harjoitusaskellajikisoihin. Olin nimittäin ilmoittautunut niihin jo ennen valmennusta jonkinlaisen mielenhäiriön vallassa. Önkkis matkusti sekä valmennus- että kisareissun kuin konkari kerrassaan ja molemmissa paikoissa myös hengaili kuin kotonaan, vaikka vieraita hevosia ja härdelliäkin oli ihan kiitettävästi ympärillä. Kisasuorituksesta (T5) sen verran että onnistuin täpärästi ottamaan koko tapahtuman pohjalukemat – saavutus sekin! Tosin en tietenkään lähtenytkään kisoihin hakemaan sijoitusta, vaan vain kokemaan mukavaa yhdessäoloa Elämäni Poniinin kanssa. (Jos kuvittelisin pääseväni tölttiluokassa pisteille näin lateraalisen hevosen kanssa niin minut voisikin viedä suoraan suljetulle osastolle.) Mukava päivästä tulikin vaikka verkassa jopa pari askelta puhdasta tölttiä ottanut tammuli vetikin paineistamisestani herneet nenään radalla ja itse suoritus oli yhtä Via Dolorosaa. Ehkä Önskänkin pitäisi vähän tanakammin virittyä uusista paikoista – toinen hevoseni Hlora kiljui kisapaikalla kuin aasi kaiken päivää ja otti toisen jaetun sijan nelikäynnistä. Ehkä asioilla on yhteys.

Oo-o-oo, viia dolorooosaaaaaa

Aiemmin kerroin tilanneeni yrttikuurin Mötikälle Better Choicelta. Nyt detox-sekoitusta on syöty tässä jokunen viikko ja näyttää, että jotain saattaisi olla tapahtumassa. 

Kuuri kestää 2 kk ja sisältää kaksi erilaista sekoitusta. Mittanauhan olen jo polttanut, mutta silmämääräisesti katsottuna hevoisen kyljissä on alkanut muuttua jotain eli jonkun verran röllykkää on sulanut pois. Kyse on luultavasti nesteestä eikä ystävästämme ihrasta ainakaan vielä. Eli siis ilmeisesti ainakin nesteet ovat alkaneet liikkumaan (ja aineenvaihdunnan aktivoitumistahan myös luvattiin), koska frouva on alkanut pissimään kuin se kuuluisa palokunnan hevonen sekä töissä vihdoin hikoamaan ihan toisella tavalla kuin ennen. Alkuun jouduttiin vähän keskustelemaan siitä syödäänkö tätä kummallista silppua vai ei, mutta lopulta löytyi sopiva menyy eli yrtit pieneen määrään turvotettua pellavaa, niin johan alkoi maistumaan. Liikunnan määrästä ei ainakaan pitäisi jäädä kiinni: nyt painetaan duunia 2-3 h päivä 6 päivää viikossa asiakkaitten kanssa ja sesongin päätteeksi päästään taas aloittamaan kenttähommat – mikäli kenttä ei jäädy, mutta siinäkin tapauksessa onhan meillä traileri joka kuljettaa maneesille.  Tänään tulikin Riekinrannalla ensimmäiset lumihiutaleet (kymmenen minuutin ajan), joten nauttikaa syksystä niin kauan kuin sitä kestää! Kuullaan taas, ja mukavia syyslomapäiviä kaikille niille joilla sellaisia on! 🙂 

Se kuuluisa kuuri.
Laihduttaminen on väsyttävää hommaa, varsinkin talvikarvan kasvattamisen ohessa.

Piditkö tästä postauksesta?

Jaa Facebookissa
Jaa Twitterissä
Jaa LinkedInissä
Viimeisimmät artikkelit

Kainuun Vaellustalli Oy
Riekinrannantie 6 B,
88600 Sotkamo

Copyright © 2020 Kainuun Vaellustalli- All Rights Reserved. Layout by ARRdesigns.