Önskän elämää

Issikoinnin superviikonloppu

Hirnauskis täältä hiihtolomakiireiden keskeltä! Paitsi tänään ollaan vapaapäivällä sekä emäntä että ponskit, toisin sanoen itse viihdyn sängyssä + koneen äärellä ja hevoset paalin ympärillä.. Mutta hyvällä omallatunnolla – nyt päättyneen ekan sesonkiviikon aikana on tullut kyllä reilusti liikuntaa ihan kaikille. Päivät ovat seuranneet aika samanlaisina toisiaan mitä työnteon tahtiin tulee: aamuruokinta, 10 min kahvipaussi, puolitoista tuntia ennen ekan ryhmän saapumista hevosten haku & laitto, asiakkaat vastaan ja ratsautuminen, tunnin reissu, mahdollisia hevosten vaihtoja ja oma lounas, seuraavan ryhmän vastaanotto ja ratsautuminen, 2h lenkki, purku, ruokinta, toimistohommat, pihaton ja tallituvan siivous, kotiin.. Päiväni murmelina-efektin estävät kuitenkin vaihtuvat asiakkaat: toinen toistaan iloisempia lomalaisia ollaan saatu koko viikko palvella ja kelitkin ovat suosineet!

Iloisena Hennan tunnin jälkeen

Ennen sesongin alkua saatiin Önskän kanssa viettää oikea superviikonloppu erilaisten valmennusten merkeissä ja vieläpä ihan kotitallilla. (Varoitus: loppu blogiteksti onkin sitten pelkkää treenipostausta 😀 ) Perjantaina meitä kävi jo toistamiseen opettamassa Henna Kettukangas, jonka kanssa yhteistyö yksityistuntien merkeissä alkoi jo tammikuussa. Silloin alettiin pureutua ponin vinouksiin perusharjoituksilla kulmia ratsastamalla ja väistättelyillä tarkoituksena saada ulkoavut läpi, sekä ympyrätyöskentelyllä. Helmikuun treenissä jatkettiin väistö-pysähdys-väistö-harjoituksilla edelleen hakien suoruutta ja ohjastuntumaa. Näitä kotiläksyjä saadaan sitten sesongin jälkeen harjoitella ja päästään myös seuraavaa sessiota aikatauluttamaan. Henna on kokenut opettaja nimenomaan isohevospuolella, mutta halusin vähän kurkistaa boksin ulkopuolelle ja onneksi tein niin, sillä se kannatti: toisen lajin parista voi saada paljon oivalluksia kun uskaltaa vähän itsekin laajentaa näkökulmaa!

Zen-hetki Sannan tunnilla (kuva Kimmo Rauatmaa).

Superviikonlopun lauantaina kävi meitä taas auttelemassa Sanna Mattila-Rautiainen ja koska enää ei niin räikeitä istuntavirheitä kenestäkään osallistuvasta ratsastajasta löydetty varsinkaan käynnissä päästiin nyt hakemaan istuntaan rentoutta myös töltissä. Önö tuntui pehmeältä, myös suustaan, ja ratsastuksessa oli paljon iloa mukana! Tuntui ihmeelliseltä keskittyä kokonaiset kolme päivää vain omaan ratsastukseen ja hevoseen, aivan kuin lomalla oltaisiin oltu. 🙂

Viikonloppu huipentui sunnuntaina Aihkisalon Outin askellajitunteihin, joihin Önkkiksen kanssa osallistuttiin kahden tunnin verran. Osa harjoituksista oli varsin teknisiä (avosta volttiin, voltilta sulkuun, sulusta töltille, tai suoraan avotaivutuksesta tölttiin), mutta mielestäni suoriuduttiin niistä lopulta varsin hyvin – en tajua miksen ole aiemmin keksinyt tehdä sulkutaivutuksia tamman kanssa?? Ehkä sitä on jotenkin ajatellut niin vaikeana, mutta eihän se ole toisaalta avotaivutusta kummempaa. Ja järkyttävän tehokasta! Toisella tunnilla harjoiteltiin pehmeitä siirtymisiä käynnistä tölttiin käynti-pysähdys-peruutus-harjoituksen kautta siten, että peruutuksesta siirtyminen tölttiin tapahtuisi saumattomasti mahdollisimman tiiviin käynnin seurauksena ponin jännittymättä. 

Outin treeneissä (kuva Ulla Leinonen).

Tämäkin sujui lopulta muutaman kerran ihan kivasti, toki peruutuksen suorana pitäminen on meillä luonnollisesti vieläkin yksi suurimpia haasteita. Outin antama mielikuva ponin ”pohkeilla halaamisesta” auttoi tässä aika hyvin – ja itse asiassa ratsukon mittasuhteet huomioiden tämä ei jää edes mielikuvan tasolle, sillä pystyn aivan hyvin halaamaan Önskää pohkeilla ihan kirjaimellisesti.. 😀 Mahtavin anti sunnuntailta oli kuitenkin oivallus uudesta istunnan tavasta, jolla Önön vatsa- ja selkälihakset saadaan kuin taikaiskusta käyttöön: istunnan ”keventäminen” ja tuo mainittu pohkeilla halaaminen auttaa tammaa kantamaan itsensä paremmin ja poni tuntuu kasvavan suorastaan korkeutta! Murehtiessani tulevia sesonkiviikkoja ja niiden vaikutusta nyt hyvin alkaneeseen kehitykseen sain Outilta tehtäväksi asiakasreissuillakin ratsastaa käyntiä _oikein_ – hyvään käyntiin perustuvat kaikki muutkin askellajit, ja käynnin ratsastamista tunnetusti laiminlyödään. Niinpä tätä ollaankin nyt tehty ihan joka reissulla aina kun mahdollista ja Önö on liikkunut pitkiä pätkiä oikein kauniisti pyöreänä pitkin metsäteitä, jotenkin hyvin polleana löytämästään uudesta liikkumisen tavasta. Joten eiköhän tässä vielä jonkunlaisessa kuosissa olla viikon 10 jälkeenkin! Siihen asti aurinkoisia talvilomaviikkoja kaikille, nauttikaa lumesta, pakkasesta ja hevosistanne, sillä vielä ne helteetkin (ja ötökät..) sieltä tulevat! 😀

Duunihommeleita (ei pöllömpi ”toimisto”) 🙂 (Kuva: Kimmo Rauatmaa.)

Piditkö tästä postauksesta?

Jaa Facebookissa
Jaa Twitterissä
Jaa LinkedInissä
Viimeisimmät artikkelit

Kainuun Vaellustalli Oy
Riekinrannantie 6 B,
88600 Sotkamo

Copyright © 2020 Kainuun Vaellustalli- All Rights Reserved. Layout by ARRdesigns.