Önskän elämää

Katse taakse ja sitten eteenpäin

Vuoden 2017 toisiksi viimeistä iltaa vietetään ja on hyvä aika katsella taaksepäin ja suunnitella samalla tulevaa. Takana on lyhyen yrittäjäurani ehkä vaikein vuosi pitkine kelirikkoineen ja muine huolineen. Lauman uusin tulokas, nuori ja orimainen Timantti on aiheuttanut sekä minulle että muulle tallin väelle harmaita hiuksia pitkin kesää ja syksyä,  Lolun sairastuminen tuli suoranaisena shokkina josta henkisesti toivun edelleen, ja vielä pisteenä iin päälle syyslomien aikaan Korkalla todettiin hankosidevamma. Timantti kuitenkin kehittyy koko ajan hienosti vaellushevosen työtään kohti ja Lolun toipuminenkin näyttää edelleen hyvältä. 

Timantti opettelee ammattiaan.

Ja vaikka Korkan tulevaisuus onkin vielä täysin auki en halua näiden ikävien tapahtumien jäävän päällimmäiseksi mieleen tästä vuodesta, joten nyt onkin syytä kaivella mielen sopukoista niitä asioita, joista myös tänä vuonna on syytä olla kiitollinen. 


1) Asiakkaat, joita ilman ei olisi mitään, ja erityisesti ne hetket, kun asiakas oivaltaa islanninhevosen herkkyyden ja ihastuu tähän upeaan hevosrotuun. 
2) Oma koti ja aviomieheni järkähtämätön tuki tässä välillä rajussa työtahdissani.
3) Jokainen kurssi, valmennus tai kilpailu johon olen päässyt osallistumaan ja jotka ovat antaneet voimia arjen puurtamiseen.
4) Önskä, josta viimeistään tänä vuonna kehkeytyi parempi vetohevonen kuin mitä voisin ikinä toivoa.

Katse tulevaisuuteen.

Näihin on siis syytä panostaa myös vuonna 2018: asiakastoiminnan kehittämiseen ja asiakkaitten kanssa hevosista nauttimiseen, riittävään määrään kotielämää, hevosharrastamiseen myös työn ulkopuolella sekä suhteen entisestäänkin lujittamiseen Önön kanssa. Jos ne auttoivat kivikoitten yli tänä vuonna ne tekevät sen myös seuraavana. Inspiraatiota aion hakea myös vähän tavoitteellisemmasta treenaamisesta – siihen toivottavasti saan apua etävalmennusohjelmasta josta lisää myöhemmin, mikäli saan kuvion toteutumaan. 😉

a Önöstä ja treenaamisesta puheenollen: kengityksessä loppuvuodesta tehtyjen fiksausten jälkeen rouvan ravi on parantunut merkittävästi. Önppä myös ravaa nyt huomattavan mielellään ja sanoisin, että myös niitä pieniä pätkiä parempaa tölttiä on nyt saatu useammin kuin ennen, lähinnä maastossa heti reippaan ravipätkän tai laukkavedon päätteeksi. Eli vieläkään en aio heittää hanskoja tiskiin töltin viilaamisen suhteen, vaikkakaan edes minä en ole niin hullu, että kuvittelisin tammasta täysin puhdasta koskaan tekeväni. Jahka joulu/uuden vuoden sesongin jälkeen ehdin taas kentälle niin täytyy videoida näitä hetkiä, jotta näen onko tunne totta vai kuvitelmaa – vai johtuuko se vain uusista, aivan järkyttävän hyvistä urheilurintsikoistani (Shock Absorber Run), jotka päällä kunnon tärryyttävä kakstahtikin tuntuu höyhenenpehmeältä.. 😀 

Palataas näihin siis alkuvuodesta. Toivotan onnea ja motivaatiota kaikille teille tulevaan vuoteen, ja olen varma että se tulee olemaan paljon parempi kuin vuosi 2017! <3

Tässä ei ole katse tulevaisuudessa vaan missä lie, mutta näitä hetkiä lisää pliis ensi vuonnakin! (Kuva: Kimmo Rauatmaa.)

Piditkö tästä postauksesta?

Jaa Facebookissa
Jaa Twitterissä
Jaa LinkedInissä
Viimeisimmät artikkelit

Kainuun Vaellustalli Oy
Riekinrannantie 6 B,
88600 Sotkamo

Copyright © 2020 Kainuun Vaellustalli- All Rights Reserved. Layout by ARRdesigns.