Önskän elämää

Kesän saldo (mustelmat pehvassa ja muuta mukavaa)

Oho. Kesäpä se kupsahti jo elokuun puolelle ja hiljaista on blogin kanssa ollut. Ei kyllä hiljaista muuten, vaikkakin kiireisin turismisesonki alkaa nyt olla takanapäin. Ja ollaan me tytöt metsäreissua puksutettu, huhhahhei. Niinkin paljon, että olen tullut siihen tulokseen (ja en olisi ikinä uskonut sanovani näin) ettei askellajisatula ehkä sittenkään ole paras mahdollinen työväline näillä maastotuntimäärillä, niin kiva kapistus kuin se (kentällä) onkin. Niinpä se alkaisi taas olemaan Önkkiksen satulanvaihtoviikot käsillä. Viimeinen kuukausi ollaan nimitäin rallatettu menemään pelkän ratsastushuovan kanssa. Tekee muuten pitemmän päälle melkoista hallaa istunnalle, mutta toisaalta niin tekee myös mustelmat istuinluiden kohdalla. Tasapaino sitä vastoin sen kuin paranoo: minitamma kun ottaa 40 km/h laukasta kahden metrin loikan sivuun (hevosen kimppuun hyökkäävä halkopino polun varrella) ja jatkaa siitä taas suoraan ratsastaja vieläkin selässään, niin väkisinkin on voittajaolo vähän aikaa.

Kesäinen toimisto.

Önön ja minun kesään on onneksi mahtunut vähän jotain muutakin kuin pelkkiä töitä. Heinäkuussa pidettiin jopa ihan ”lomaviikonloppu” ja ensin lauantaina käytiin näyttäytymässä koko perheen Kainuu Hirnuu-hevostapahtumassa Kajaanin raviradalla. 

Önskä johtaa joukkojaan Kajaanissa. (Kuva: Ulla Leinonen.)

Tapahtuman järjestivät Kainuun Hevosjalostusliitto ry, Kainuun Ravirata Oy sekä Kajaanin Ratsastusseura ja päivän aikana oli monenlaista hevosnäytöstä yleisölle ihmeteltävänä. Tapahtumassa viimeisenä Kooveen porukka esitteli issikoitten askellajeja kauniissa auringonpaisteessa. Önpän vastuulla ei luojan kiitos ollut töltin esittely vaan liitopassin, ja kuin ihmeen kaupalla saatiinkin sitä pieni pätkä töräytettyä yleisön edessä. Sunnuntaina sitten jatkettiin passin parissa, nimittäin passitahtisen töltin, kun Sotkamon Tipaksella pidettiin Vuokatin Ratsastajat ry:n järjestämänä askellajikilpailuharjoitus, jossa osallistuttiin luokkaan – tadaa! – no se pahamaineinen T8. (Verkassa otettiin ihan tarkoituksella kyllä passiakin, koska ei voitu vastustaa mahtavan kokoista kenttää edessämme.. 😀 ) Pisteistä ei sen enempää, mutta ihania tapahtumia olivat molemmat ja mukavahan se taas oli matkustaa kotiympyröistä maailmalle.

”Väännä jo se nuttura ni päästään hommiin..” (Kainuu Hirnuu, kuva Ulla Leinonen.)
Ei oo tölttiä tämä kyllä. (Tipas, kuva Ulla Leinonen.)

Syksyllä olisi vuorossa vielä muutamat kisat – sitä en tosin vielä ole päättänyt mennäänkö Möttösen kanssa ihan jotain luokkiakin vai lähteekö tammuli vain toisen ratsuni Lolun seuraneidiksi kannustusjoukkoihin. Ja tunneillekin pitäisi päästä, joten katsotaan saadaanko jonkunlaista valkkurinkiä taas tulevallekin kaudelle aikaiseksi. Joka tapauksessa kentälle tästä on pikkuhiljaa koppeuduttava, satulan kanssa tai ilman. 

Viimeisiä kesän lämpimiä ehkä viedään jo, mutta ei se mitään, kyllä syksy ja kirpakat ratsastuskelit on sitä ihmisen ja issikan parasta aikaa! Ei tule paarmoja ikävä. Ja tässä parin päivän sisään ollaankin jännän äärellä Önskän tulevaisuuden suhteen – pysykää kanavalla, sillä ihan pian palaan asiaan, toivottavasti erittäin hyvien uutisten merkeissä! 😉

Piditkö tästä postauksesta?

Jaa Facebookissa
Jaa Twitterissä
Jaa LinkedInissä
Viimeisimmät artikkelit

Kainuun Vaellustalli Oy
Riekinrannantie 6 B,
88600 Sotkamo

Copyright © 2020 Kainuun Vaellustalli- All Rights Reserved. Layout by ARRdesigns.