Önskän elämää

Kevään julma valo

Kuinka surusta pääsee yli? Jaa-a, kertokaa joku viisaampi. Itse olen vain raahustanut tehtävieni parissa päivästä toiseen kuin harmaassa sumussa, kunnes se vihdoin tapahtui: ensimmäistä kertaa Orrin kuoleman jälkeen tuntui tänään hyvältä istua satulassa. Kuunneltiin musiikkia ja mentiin muutamat askellajit, tavoitteettomasti ilta-auringon valossa, suuri pieni tammani ja minä. Önö ei ole kuukausiin liikkunutkaan yhtä tahdikkaasti ja hyvin kuin tänään. Ratsastus on niin paljon enemmän kuin vain fyysinen suoritus.

Ylä- ja alamäet kuuluvat elämään, mutta jotenkin tuntuu että koko vuoden alku on ollut erityisen vaikeaa aikaa. Mustan värisuoran aloitti helmikuussa omat terveysongelmat (ei koronaa, vieläkään, vaan sarveiskalvon irtauma vasemmassa silmässä). Maaliskuussa lähti laumanjohtaja Orri, ja pian tämän jälkeen alkoi kelirikko, yli viikkoa tavallista aikaisemmassa. Tilanne reiteillä on edelleen päällä, joten näyttää siltä että maastotoiminnan lamaantumisesta kärsitään tänä vuonna pitkästä aikaa jopa 5 tai 6 viikkoa. Se on pitkä aika pienelle yhden naisen yritykselle.

Mutta uskomatonta kyllä kevät tulee väistämättä tänäkin vuonna, ihmisten suruista tai iloista piittaamatta. Se sulattaa valtavat lumivuoret pihalta ja kylmän sydämestä, avaa näkymät laajoille pelloille. Sen julmassa valossa paljastuu tarhojen siivo ja niissä paistattelevat hevoset pölisevissä karvoissaan. Ja sitten kuitenkin, jonain aamuna ihan pian, vihreys valtaa maiseman ja järvi riisuutuu jäistä. Kuin taikaiskusta kiiltävät hevoset kesäkarvassaan ja kankaalla tuoksuu kesä.

Piditkö tästä postauksesta?

Jaa Facebookissa
Jaa Twitterissä
Jaa LinkedInissä
Viimeisimmät artikkelit

Kainuun Vaellustalli Oy
Riekinrannantie 6 B,
88600 Sotkamo

Copyright © 2020 Kainuun Vaellustalli- All Rights Reserved. Layout by ARRdesigns.