Önskän elämää

Kouluratojen kuningattaret

Update: poni ei ole laihtunut. Eipä siitä sitten sen enempää tällä kertaa. Paitsi että näin viime yönä ihanaa unta, jossa eläinlääkäri ilmoitti laihtumisen hoituvan jollain pistoksella – että näin epätoivoisia tässä aletaan olla. Kertoilenpa ensi viikolla mitä Brumptonin Sirpa tamman kunnosta tuumaa jahka valkkupäivässä Puolangalla käyty.. En halua vielä edes ajatella asiaa. 😀

Viime aikoina on tehty kaikkea erityisen kivaa, toki leipäduuniakin. Syyskuun puolivälissä kävi taas Outi meille pitämässä tunteja, nostateltiin lapoja ja puhdisteltiin tölttiä pienellä kahdeksikolla avotaivutuksen kautta. Omin päin treenatessa ollaan keskitytty lähinnä ravin parantamiseen sekä käyntityöskentelyyn väistöissä. Lisäksi otin maastakäsittelyn (venytyksiä, notkistelua etusten ja takasten ristiinvientien kautta) ohjelmistoon kun Heikkisen Leena-Marin tunnilla viikko sitten palauteltiin ne mieleen. Kiitos Lellulle kun muistutti maastakäsittelyn tärkeydestä! Minulla on tupannut olemaan vähän liiankin kiire sinne satulaan viime aikoina – ei ole montaa asiaa yhtä kivaa tässä maailmassa kuin Önskällä ratsastaminen, niin välillä unohtuu mitä kaikkea muutakin sitä olisi syytä tehdä..!

Hommia kahdeksikolla.

Koulukisoissakin käytiin vastikään, ekaa kertaa meidän yhteiselämän aikana. Vuokatissa ProDressage ry:n 1-tason koulukisoissa ilmoittauduttiin luokkaan Helppo D:3 2013, johon ei valitettavasti tullut muita osallistujia, joten mentiin se kilpailun ulkopuolella ihan vain kokemuksen ja arvostelun vuoksi. Kyseessä on helppo ravi-käynti-ohjelma, joka sisältää myös muutaman pysähdyksen, peruutuksen ja keskiravia. 

Hetkellinen ohjastuntuma ikuistettuna.

Helppo on tosin suhteellinen käsite, jos on niin hullu että haluaa suorittaa ohjelman vahvasti viisikäyntisellä islanninhevosella. Niinpä paineltiinkin suurin osa radasta sujuvassa possupassissa, sillä hyvin sujuneesta verkasta huolimatta poni vähän jännittyi radalla, vaikka kuski pysyikin (hämmästyttävän) rentona koko ajan. Ohjelma kuitenkin meni läpi prosentein 55,526. Mikä on aivan käsittämätön työvoitto siihen nähden, että odotin koko radan ajan tuomarin viheltävän meidät ulos.

No oltiin me ainakin söpöjä!!
Kannukset. Oikeesti.

Tuota pientä jännitystä (sekä omituista örisevää hirnahdusta..) aitojen sisäpuolella lukuun ottamatta Önskä käyttäytyi koko reissun ajan mallikelpoisesti, joten siinäkin mielessä tavoitteet saavutettu: saatiin lisää kokemusta reissaamisesta ja koppiinkin mennään jo kertaheitolla suoraan kävellen.

”Mua jännittäääääää…”

Vuokatin reissun jälkeisenä maanantaina Önö nautti hieronnasta ja nikamakäsittelystä silmät ja turpa lurpallaan. Nyt ollaan siis vähän rauhallisemmalla liikunnalla oltu pari päivää, kävelytystä ja kevyitä asiakasreissuja. Asiakashommissa mentiin pari viikkoa sitten se viimeinen (?) iso harppaus eteenpäin, kun tienylitys alkoi hoitua mennen tullen satulasta käsin, ei siis enää taluttaen. Meidän pitää metsäreiteille mennessä ylittää aina Kuhmontie ja tuo osa vaelluksesta on vielä hirvittänyt miniliiniä aika paljon tähän asti. Vaaralliseksi asian on tehnyt se, että tammalla on ollut kauhea kiire rynnätä tien yli (sekin on tullut mieleen että ehkä se on joskus opetettu siihen, jossain, että tien yli mennään _erittäin_ reippaasti??). Nyt on kuitenkin saatu sekin homma kuntoon ja vaikka paikallaan seisoskelu ei olekaan se sykähdyttävin asia Möttösen mielestä niin nyt se onnistuu ja ylitys hoituu turvallisesti ja sekoilematta. Että vaikkei tässä kouluratojen kuningattaria koskaan ehkä olla, niin on mulla ainakin mahtava vetohevonen. <3 Palaillaas ensi viikolla, tölttirikasta syksyn jatkoa kaikille! 

Ei pöllömmät työskentelyolosuhteet!

Piditkö tästä postauksesta?

Jaa Facebookissa
Jaa Twitterissä
Jaa LinkedInissä
Viimeisimmät artikkelit

Kainuun Vaellustalli Oy
Riekinrannantie 6 B,
88600 Sotkamo

Copyright © 2020 Kainuun Vaellustalli- All Rights Reserved. Layout by ARRdesigns.