Önskän elämää

Luontoäidin nöyrät alamaiset

Se ois se aika vuodesta taas. Kelirikko. Valitettavasti vain tällä kertaa juuri sopivasti pääsiäissesongin kynnyksellä, joka nyt siis meidän osalta on peruttu. (Onneksi menneet hiihtolomat sujui kuitenkin säiden suhteen aika optimaalisesti!) Tänään Önön kanssa maastojen kuntoa tsekatessa tulin ajatelleeksi miten erilaista kaikki on kuin vaikka 10 vuotta sitten (enkä puhu nyt edes koronasta). Nykyinen hevosalan yrittäjän elämä eroaa niin radikaalisti entisestä kaupunkilaiselämästäni ihan jo aikakäsitykseltäänkin. Koska nykyäänhän mennään vahvasti syklisen, luonnonolojen määräämän vuosikellon mukaan, eli se mitä milloinkin tehdään (pystytään tekemään) riippuu hyvin paljolti sääoloista. Toisaalta se voi stressata jos sen antaa stressata, toisaalta se voi tuoda rauhaa mieleen jos uskaltaa luottavaisesti uida virran mukana: nyt tehdään näitä asioita tai sitten ei tehdä, tehdään sitten kun luontoäiti sanoo niin. Tänä keväänä päätinkin että nyt en ota kelirikkotauosta stressiä (varsinkin kun se tänä vuonna ei näytä kestävän montaa viikkoa). Yritän ainakin ajatella niin, koska tämähän nyt on vain mitä meille on eteen annettu, minkä sille pikku ihminen tai islanninhevonen mahtaa. Lisäksi rehellisyyden nimissä on sanottava että kelirikon aika tarkoittaa itse asiassa ainoaa pitempää ”lomaa” tälle sirkukselle koko vuoden aikana, joten kannattaako siitä stressata, vaikka tokihan sitä supermielellään olisi pääsiäisturistit vielä ottanut vastaan.

Havainnekuvaa tarhoista: yllä 24.3.2021, alla 30.3.2021..

Tarkennuskin on ehkä paikallaan, siis että lomahan tässä tapauksessa tarkoittaa vain taukoa asiakastoiminnasta, muuten hommat pyörii – vuoden kierron sanelemina – ihan normisti. 🙂 Aivan joka päivä en toki aamusta iltaan työpaikalla ole (vaikka monesti olen..), mutta päivittäisten ruokinta- ja hoitohommien lisäksi tarhojen siivouksia jo käynnistellään sulamisasteen mukaisesti, ja muutkin kevätpuuhat ovat työn alla hevosten varusteiden huollosta asiakasvarusteiden täydennystilauksiin. Ja ainahan sitä on myös monenlaista toimistotyötä (kehittämistä, tulevaisuuden suunnittelua, laskelmia jne.) eli kaikkea sitä mikä ei varsinaisesti asiakkaille näy.

Tukkajumala ruokailee.

Mitä se kelirikko sitten oikein tarkoittaa ja miksi silloin ei maastoissa voi ratsastaa? Tässä vuosien varrella olen huomannut, että käsite on hyvin outo monelle meillä käyvälle, ihan hevosihmisellekin. Ja äkkiseltäänhän sitä voisikin ajatella että kiva kait se on kun lumet sulaa, mutta jokainen joka on joskus kaatunut tai meinannut kaatua hevosen kanssa arvannee mistä tässä on kyse. Routakuopat eivät täällä tosin yleensä ole vaivana, vaan meidän tallin slangissa kelirikon aluksi katsotaan hetki, jolloin aurattujen reittien pinta alkaa sulaa päivisin ja yöpakkaset muuttavat sen peilijääksi ja/tai kun sulaminen etenee vauhdilla ja reittien polanne alkaa pettää hevosen hokkikengän alla. Jälkimmäinen voi tapahtua piankin sulamis/peilijäävaiheen jälkeen, kuten tänä keväänä kävi. Nyt ollaan juurikin tässä vaiheessa, jossa hevosen kompastumisvaara on suurin jään pettäessä kavion alla, mutta olen kuitenkin toiveikas tilanteen nopean paranemisen suhteen. Ainakin tämän päivän tsekkauksen perusteella lähireiteillä monessa paikkaa on jo hiekka näkyvissä – tai siis hiekkalieju, jonka kuivuminen on edellytys sille että retkiä voidaan taas jatkaa.

Koko kirjo: vasemmalla peilijää, oikealla ylhäällä pettävä polanne, etualalla lieju.

Vaan ei muuta kuin ilon kautta! Kenttä sulaa/kuivuu hyvää vauhtia, joten kohta pääsee jo hevosia läpiratsastamaan sekä sen jälkeen ottamaan jo edes kenttätuntilaisia vastaan. Ja hei hyvää kannattaa odottaa – meidän talviset upeasti auratut baanat ovat oma juttunsa, mutta niin on myös huumaava kangasmetsän tuoksu kun luonto heräilee tulevaan kesään. Ja sitähän pääsee haistelemaan ihan pian – jos ei nyt aivan ensi viikolla, niin kohta, kohta. Siihen asti, muistakaa nuuskutella eläinystäviänne, ja issikan tullessa vastaan rapsuttakaa muutama kilo irtonaista talvikarvaa kaverista irti, sitä tavaraa nimittäin riittää vielä moneksi viikkoa! 😀

Piditkö tästä postauksesta?

Jaa Facebookissa
Jaa Twitterissä
Jaa LinkedInissä
Viimeisimmät artikkelit

Kainuun Vaellustalli Oy
Riekinrannantie 6 B,
88600 Sotkamo

Copyright © 2020 Kainuun Vaellustalli- All Rights Reserved. Layout by ARRdesigns.