Önskän elämää

Mammalomaa ja verkko-opintoja

Hiihtoloooomat taaaaaputeltu, keeeeeelirikko on ovella.. (Lauletaan ”Joulupuu on rakennettu”-laulun sävelellä.) Ilmojen haltijat suosivat meitä kyllä koko menneen sesongin ajan, sillä hirveitä pakkasia ei enää tammikuun jälkeen tullut, oikeastaan päin vastoin, koska ysiviikolla useampi plussapäivä säikäytti reittien alkaessa uhkaavasti pehmentyä. Varsinainen sulaminen alkoi kuitenkin vasta nyt ja sitä myötä myös säätiedotusten neuroottinen kyttäys, vaikka ollaankin vasta maaliskuun loppupuolella. Onneksi maastoissa vielä toistaiseksi päästään menemään melko normaalisti. Näin kiireen hiukan hiljennyttyä olisi hinku kentällekin ratsastamaan taas kova, mutta koska sen kunto on jo vähintäänkin epäilyttävä ovat ne hommat toistaiseksi yhtä jäissä kuin kenttä. Hyvää aikaa kirjoitella blogia siis! Ja keksiä tehtäväksi kivoja hevosiin liittyviä asioita nousematta selkään.

Arvatkaa kumpi on raskaana?

Hiihtoloooomat taaaaaputeltu, keeeeeelirikko on ovella.. (Lauletaan ”Joulupuu on rakennettu”-laulun sävelellä.) Ilmojen haltijat suosivat meitä kyllä koko menneen sesongin ajan, sillä hirveitä pakkasia ei enää tammikuun jälkeen tullut, oikeastaan päin vastoin, koska ysiviikolla useampi plussapäivä säikäytti reittien alkaessa uhkaavasti pehmentyä. Varsinainen sulaminen alkoi kuitenkin vasta nyt ja sitä myötä myös säätiedotusten neuroottinen kyttäys, vaikka ollaankin vasta maaliskuun loppupuolella. Onneksi maastoissa vielä toistaiseksi päästään menemään melko normaalisti. Näin kiireen hiukan hiljennyttyä olisi hinku kentällekin ratsastamaan taas kova, mutta koska sen kunto on jo vähintäänkin epäilyttävä ovat ne hommat toistaiseksi yhtä jäissä kuin kenttä. Hyvää aikaa kirjoitella blogia siis! Ja keksiä tehtäväksi kivoja hevosiin liittyviä asioita nousematta selkään.

Hei me palpoidaan!

Siinä minä olenkin aina ollut erityisen huono, maasta käsin työskentelyssä siis. Ihan ekana en ole juoksutusliinaan koskaan ollut tarttumassa, saatikka innolla ryhtynyt muihin harjoitteisiin – satulaan vaan. Jonkin verran olen tässä viimeisen parin vuoden aikana yrittänyt perehtyä maastakäsittelyyn, johtuen lähinnä Timantista joka pikkuisena nelivuotiaana meille saapui, mutta vähän ulallahan siinä aina ollaan oltu, niin minä kuin ruunakin. Päätinkin nyt tänä vuonna petrata asiassa ihan ensi kesän varsatulokkaankin vuoksi ja hommassa (ei niin yllättävästi) tuli taas avuksi openi Outi Aihkisalo, jonka ”Maasta käsin”-verkkokurssille helmikuussa ilmoittauduin. Ensimmäinen osio eli anatomia ja palpointi (hevoshieroja Terhi Salon videoin) on nyt käyty läpi ja olen antiin tyytyväinen: se oli toimiva kertaus hevostalouden perustutkinnon suorittaneellekin ja erityisesti opastus alanivelten tutkimisesta oli hyvä! Nyt menossa on moduuli joka käsittelee hevosen käytöstä ja kehonkieltä, mm. laumajärjestystä ja kommunikaatiota hevosen kanssa, eli yhä mielenkiintoisemmaksi menee. Tässä kuussa julkaistaan vielä osio hevosen ryhdin ja liikkeen analysoimisesta ja niihin vaikuttamisesta, mutta eniten odotan kurssin loppupuolella huhti- ja toukokuussa tulevia varsinaisia maastakäsin työskentelyn harjoituksia. Luvassa näyttäisi olevan mm. ”maasta ratsastusta” ja ohjasajoa, joista lupaan raportoida ihan videon kera, koska täytyyhän sen olla näky ainakin jos Timantin kanssa ruvetaan harjoittelemaan. (Jännitys tiivistyy: saanko teinihevoisen liikkumaan eteen, taakse, alas- vai ylöspäin?). Toki tuossa vaiheessa kevättä voi olla jo kiireisempää työrintamalla – toivottavasti onkin! – mutta sitten vain harjoitellaan myöhemmin jahka aikataulut sallii. Kurssimateriaalit ovat onneksi käytössä vuoden viimeisen moduulin julkaisemisesta (tai sen jälkeen ostopäivästä 12 kk).

Önöstä ei kohta ehkä olekaan juuri muuhun kuin hevosen kehonkielen tarkkailun demohevoseksi: hiihtolomien loputtua tehtiin Önskiksen kanssa viimeiset reippaammat retket ennen mammailua. Pitkään rouvalla juoksuintoa riittikin, mutta nyt on maha jo siinä kuosissa että hän itse ilmoitti rallattelun riittävän, ihan niihin aikoihin kuin minäkin ounastelin että kohta varmaan kevyelle liikunnalle siirrytään. Önön vatsan pömppä on nyt enemmän oikealla kuin vasemmalla ja tiedättehän mitä siitä sanotaan (”tamma vasemmalla, ori oikealla”).. Tötästä saattaa siis sittenkin tulla jotain ihan muuta kuin Töttä (Dóttir, tytär), eli oriin nimien seulonta on villissä vauhdissa.

Vatsan kasvu ei silti tarkoita että jättäisin tamman täysin ankkuroitumaan heinäpaaliin – edelleen tehdään rauhallisia maastoja niin kauan kuin Öö haluaa ja jaksaa. Önön asteittainen siirtyminen sivuun veturin tehtävistä tarkoittaa meillä myös jännittäviä muutoksia työhevoskalustoon, eli rakas Pelleni palaa takaisin vanhoihin tehtäviinsä vetohevosena Timantin vihdoin aloittaessa toden teolla asiakashevosuransa. Tervetuloa siis retkille tutustumaan Timsuun, oman elämänsä sankariin, järkevään ja mutkattomaan kuusivuotiaaseen isoon pojanpötkylään! 😀

Täältä tähän ja ei muuta kuin takaisin tallitöihin sekä heppavideoiden pariin, palataan taas!

PS. Kelirikon murjomat tai muutoin opinnälkäiset hevosihmiset, täältä lisätietoa Outin verkkokurssista jos kiinnostuit: Maasta käsin

Pömppä.

Piditkö tästä postauksesta?

Jaa Facebookissa
Jaa Twitterissä
Jaa LinkedInissä
Viimeisimmät artikkelit

Kainuun Vaellustalli Oy
Riekinrannantie 6 B,
88600 Sotkamo

Copyright © 2020 Kainuun Vaellustalli- All Rights Reserved. Layout by ARRdesigns.