Önskän elämää

Mitä onni on?

Töttä, pieni Töttä, olet suurinta mitä voi olla! Launtaina 15.6. hieman jälkeen aamuseitsemän synnytti rakas Önskäni meille kuvankauniin, terveen ja terhakkaan tammavarsan eikä elämä enää ollut kuten ennen. Mutta palataanpas vähän taaksepäin, kun en tässä kiireisimmän turismisesongin tiimellyksessä ole aikoihin blogia ehtinyt kirjoittamaan. 🙂

I present you: Dóttir fra Riekki! 
(e. Rönd frá Skiđbakka III, 
i. Sæþor frá Sæfelli)

Kesäkuun alkupuoli meni siis muiden töiden ohella Önön tissivarustuksen kasvua kyttäillessä. Stressasin missaavani synnytyksen merkit ja että joku aamu laitumella olisi yllärikatastrofi vastassa, mutta ihan turhaan: perjantai-iltana 14.6. Önöltä tuli jo maitoa, takaosan lihakset olivat hiukan löystyneet ja tammalla oli muutenkin se ilme että kyllä, alkas olla aika, joten ei pelkoa missaamisesta! Ilmoitin kotiin että jään nyt toistaiseksi tallille ja otin Önskän vielä isoon koko lauman pihattohalliin käymään omalta laitumeltaan (jonne sen olin siirtänyt jo jokunen aika sitten) lämmön mittausta varten. Önppispä ei vaan oikein mielellään lähtenyt sieltä takaisin laitumelle, joten taas oli emännällä kuuma linja tukihenkilöön (eli Outiin Tampereella) auki, lopputulemana se että kannattaa uskoa tammaa ja mitä se sanoo. Turvasin sitten pihattohallin niin ettei sinne muut pääse häiritsemään, jätin Öön sinne oleilemaan ja kuulostelemaan vatsansa liikkeitä pienen heinäkasan äärelle ja lähdin itse tallituvalle yrittämään nukkumista. Tunnin, puolentoista välein kävin sitten frouvaa yöllä katsomassa ja vihdoin puoli viiden aikaan näytti siltä että seuraavan kerran kun halliin tulen on varmasti varsa jo maailmassa. Vaan eipä ollut: kuuden aikaan aamulla vastassa oli vain pirteä tammuli joka vaati pääsyä takaisin laitumelle. Ärsytti hitoikseen, koska olin kuvitellut lähteväni sunnuntaina hakemaan uutta hevosta Tampereelta, mutta nythän näytti siltä että reissu peruuntuu, taitaapi varsa tulla vasta seuraavana iltana tai yönä.. Tamma laitsalle ja emäntä takaisin nukkumaan siis. Ennen kahdeksaa ylös, aamupalaleipä suuhun, verhot auki – ja laitsalla näkyy jokin pieni hahmo ja kaikki ympäröivissä tarhoissa ja laitumilla olevat hevoset kerääntyneinä aitojen äärelle tuon näyn ympärille. Eipä ole ehkä ikinä tullut meikäläiselle niin kiire, leipä tippui kuulkaa aika äkkiä suusta! 😀 

Terkut synnäriltä!

a siellä laitumella äitinsä vierellä, vielä hoipertelevana mutta jo pystyssä, maailman ihmeellisin olento. Ja ihan sen näköinen kuin olin joskus talvella nähnyt unessa. Ja tammavarsa. Eli sieltä se todellakin saapui, meidän oma Dóttir fra Riekki. Sekavuusasteeni tuona syntymäpäivän aamuna oli kyllä lähellä sataa prosenttia kun aloin ilmoittelemaan lähipiirille tulokkaasta ja järjestelemään samalla päivän töitä uudelleen. Suurista suurin kiitos Teikulle ja Jennalle kun tulivat hätiin, koska minusta ei todella olisi ollut asiakasreissun vetäjäksi!! Varsinkin kun piti vielä muutama tunti tarkkailla jälkeisten tulemista sekä sitä että alkaahan varsa varmasti imeä maitoa.. Kaikki näytti kuitenkin menevän kuin oppikirjassa, joten päivällä uskalsin jo mennä kotiin nukkumaan palatakseni taas uudelleen tallille onnesta sykkyrällä. Ja tulevat päivät menivätkin sitten melkoisessa varsahuumassa. 🙂 Tuon ensimmäisen viikon tiistaina tosin huomasin Önön hiukan erittävän jotakin – ja vaikka tamma näyttikin voivan hyvin päädyttiin eläinlääkärin kanssa kahtena peräkkäisenä päivänä tekemään kohtuhuuhtelut varmuuden vuoksi. Lisäksi Önö sai lääkekuurin. Olihan tuo melkoinen operaatio (varsinkin parin päivän ikäisen jumittelevan varsan saaminen emänsä kanssa pihattohalliin ja pesukarsinaan…) mutta tietenkin oli tärkeä varmistaa ettei mitään jälkeisistä ollut jäänyt kohtuun. Loppu hyvin kaikki hyvin eli ongelmia ei sitten onneksi päässyt edes ilmaantumaan.

Nyt Töttä on kohta kuukauden ikäinen, hyvin sosiaalinen, rohkea ja lempeä pikkutamma, aivan kuten äitinsäkin. Neljä askellajiakin on jo nähty, ja vau mikä töltti!! <3 Tämän postauksen kuvakavalkadiin keräsin (jo erittäin paljon kuvatun) Töttä-tyttelin ensimmäisen kuukauden merkkihetkiä, enjoy! 🙂

Äippä syö, Töttä kummeksuu.
Uni on tärkeää.
Ekoja talutusharjoituksia.
Tokaa kertaa pihatossa, ikää 5 vrk.
Töttiksen eka #issie!.
Äippä kynsihuollossa, Töttä baarissa.
Nykyisin pitää olla jo ihan oma vati!

Piditkö tästä postauksesta?

Jaa Facebookissa
Jaa Twitterissä
Jaa LinkedInissä
Viimeisimmät artikkelit

Kainuun Vaellustalli Oy
Riekinrannantie 6 B,
88600 Sotkamo

Copyright © 2020 Kainuun Vaellustalli- All Rights Reserved. Layout by ARRdesigns.