Önskän elämää

Nuo automaattisesti tölttäävät ystävämme

Tässähän kävi nyt sitten niin, että meiltä lähti lähes kaikki lumet. Vähän aikaa saatiinkin nauttia marraskuussa Sotkamolle epätyypillisestä ihanasta talvikelistä ja ajankohtaan nähden törkeän hyvistä ratsastuspohjista, mutta nyt mennään uhkaavasti kohti sitä hetkeä, jolloin kaikenlainen ratsain tapahtuva liikkuminen saattaa käydä mahdottomaksi. Asiakashommia ollaan onneksi vielä toistaiseksi pystytty tekemään, tosin vain rauhallisia käynti-töltti reissuja – ja vastoin odotuksiani Önö ei ole repeämässä virtoineen liitoksistaan, vaan on hyväksynyt kiellot laukkaamisesta aivan tyynenä tyttönä. Myös tuntihevosen hommia on kokeiltu (ystäväni Teikku ratsailla), ja niissäkin on käyttäytynyt suht fiksusti, mitä nyt säikkyi omia jalkojaan ja/tai navetan kattoa tuossa männä viikolla. Kuitenkin jos tässä nyt käy kuten pelkään niin edessähän on äärimmäisen pulleat ajat mikäli maastakäsittely kivikovalla kentällä tulee ainoaksi yhdessä puuhaamisen vaihtoehdoksi, joten ehdotuksia otetaan vastaan! Krääh. Tiedän tiedän, keleistä ei pitäisi ottaa kierroksia, mutta joka hiivatin syksy mä otan.

Näin talvista oli vielä äsken.
Uuh.

Tähän aikaan vuodesta eletään yleensä melko hiljaisia aikoja mitä asiakastoimintaan tulee, joten olen pyrkinyt satsaamaan omaan ratsastukseen yrityksen pyörittämisen ajankäytöllisten haasteiden puitteissa (hevosyrittäjyys kun ei vastoin yleistä käsitystä ole pelkkää ratsastamista,  vaan 90 prosenttisesti kaikkea mahdollista muuta hevosten ja talliympäristön hoidosta toimisto- ja markkinointihommiin). Kentällä ollaan pyöritelty kaarevilla urilla temponvaihteluita ja koitettu saada myös etuosakäännöstä kuosiin. Toiveissa olisi päästä Soile Lappalaisen koulutunnille joulukuun alussa lähitallille käymään, ja jos nyt oma kenttä kohta jäsähtää jäähän niin sitten täytynee kehittää pientä retkeä myös Vuokatin maneesille. Huhu kertoo että Oulussa päin olisi tulossa jäätölttikisaa tai hallikisoja ensi vuoden puolella, joten sitäkin silmälläpitäen yritetään pitää hyvä motivaatio yllä. Tosin jos mulla on yhtään järkeä päässä niin sopisi haaveilla lähinnä ponikatrillista seuraavaksi, koska eihän tuota tölttiä vielä(kään) kannattaisi kenellekään näyttää. Ehkä me voitaisiin Önpän kanssa osallistuakin seuraavalla kerralla passijuoksuun? Jos vaikka ihan tuurilla saisin siirtymään ajanoton kohdalla liitopassiin? (Koska hirveän vähänhän me tamman kanssa mennään passia, silleen niin kuin tarkoituksella. Toki useasti olen ko. askellajissa roikkunut rouvan mukana pitkin metiköitä.)

Kenttätyöskentely on siitä kiva juttu, että sen tulokset huomaa jo seuraavana päivänä töissä maastoa vetäessä kun ponit tuntuvat kummasti herkemmiltä ja kuuliaisemmilta alla. Vaatii siis töitä, että asiakashevonen on asiakkaalla sellainen kuin se on. Melko yleiseltä tuntuu edelleen isohevospuolella (josta minäkin olen lähtöisin) ajatus issikasta maastomopona, jolla vain posotetaan jonossa askellajia nimeltä ”automaattitöltti”. Kyllähän ne jotkut automaattisesti tölttääkin (siinä tietyssä, ko. hevoselle helpoimmassa ja omimmassa tempossa), mutta jos issikasta ja sen askellajeista haluaa yhtään enemmän irti on oikea paikka ratsastuskenttä. Tai siis että ainakin se poni käy jonkun kanssa aina välillä siellä kentällä, ja toimii sitten paremmin myös maastohommissa issikoihin tottumattomallakin. Ajatus siitä, ettei islanninhevonen tarvitsisi jumppaa ja läpiratsastusta siinä kuin mikä tahansa muukin hevonen pysyäkseen terveenä ja hyvänä ammatissaan on täysin aikansa elänyt. Hevonen on hevonen on hevonen – eikä mitään hevosta ole luonnostaan tehty kantamaan ihmisruhoa selkänsä päällä, joten on ihmisen tehtävä hoitaa hommat niin että hevonen tämän ratsastajan kantamistehtävänsä iloisena pystyy hoitamaan. Ugh olen puhunut.. 😀 

Nyt sormet ja varpaat ristiin että se Kunnon Talvi alkaisi mahdollisimman pian – mikään ei ole parempaa kuin töltti lumessa, eikö niin! Palataan jahka winter wonderland on täällä taas.

Tätä maisemaa takaisin odotellessa..

Piditkö tästä postauksesta?

Jaa Facebookissa
Jaa Twitterissä
Jaa LinkedInissä
Viimeisimmät artikkelit

Kainuun Vaellustalli Oy
Riekinrannantie 6 B,
88600 Sotkamo

Copyright © 2020 Kainuun Vaellustalli- All Rights Reserved. Layout by ARRdesigns.