Önskän elämää

Oi iloa, oi onnea!

Viikko sitten koitti vihdoin se hartaasti odotettu päivä, eli Outi Aihkisalon valmennus Vaellustallilla. Järkyttävää kyllä tästä ilon ja onnen päivästä ei ole minkäänlaista kuva- tai videomateriaalia olemassa, koska ratsastimme Tyttiksen kanssa päivän ensimmäisinä ja paikalla ei ollut silloin vielä muita. Toivottavasti Tyttis muistaa Outin konkreettisia ohjeita paremmin kuin minä, sillä itse muistan tarkimmin lähinnä fiiliksen, joka oli sanoinkuvaamaton siinä vaiheessa kun Önskä otti muutaman askeleen puhdasta tölttiä. 

Torstain tunnilla keskityttiin ympyrätyöskentelyyn ja hevosen ratsastamiseen eteen-alas (Önön kanssahan me mennään yleensä sujuvasti pää pilvissä-muodossa hevon takajalat huitoen kaukana muun kropan takana). Ihmeen nopeasti alkoi ponkki ympyrällä tuntua joustavammalta, työskentelemään selällä, myötäämään, rentoutumaan ja venymään, ja tämä kaikki tietysti auttaa myös puhtaamman tahdin löytämisessä passitahtiseen tölttiin. Ja tosiaan muutamia sekunteja kerrallaan sitä puhdasta sieltä pariin otteeseen tuli. Oh joy. Lisäksi lopputunnista havaitsin tekeväni kaikkien aikojen pienintä ympyrää ravissa – siis ettei pudotettu töltille missään vaiheessa! Tämä siksi, että yksi erittäin tärkeä raviin liittyvä oivallus saatiin myöskin tältä tunnilta: lantio pois edestä ja istu takajalkojen päälle. Eli ei siellä siis tarvitse, ainakaan enää, könöttää etupainoisena jotta pysytään ravissa. Lantio pois edestä ja kas, hänhän ravaa kuin hevoinen!

Perjantain yksärillä Outi ratsasti Önskää ensin (näytti uskomattoman hyvältä) ja sitten ratsastin itse (en tiedä miltä näytti mutta tuntui uskomattoman hyvältä). Saatiin neuvoja mm. peruutukseen (joo-o, kyllä se pystyy peruuttamaan), väistettiin nätisti molempiin suuntiin (siis huom. myös sinne vasemmalle) ja saatiin kotitehtäväksi takaosankäännösharjoittelua. Pistetään treenipostauksia tästä heti jahka päästään taas mettätöistä kenttähommiin..  Ja hei muuten, vaikka sitä kuvamateriaalia ei nyt olekaan, niin vannon, että mun oikea pohje ei enää roikkunut 10 cm alempana kuin vasen.  Tämän ongelman ratkaisuun taas saattaapi olla syynä se, että – tadaa – meillä on nyt uusi penkki!!! Outi toi sovitukseen Black Countryn iiiiiiiiiiiiiihanan askellajisatulan, ja sehän sopi Önkkämönkijälle kuin valettu, joten tästä lähtien saattaa olla mahdollista, että häiritsen ratsuani vehtaamisellani ja ratsastushuovan ees-taas venkslaamisella vähän vähemmän. Tai sitten ei, jääpi nähtäväksi, mutta siihen asti hekumoin aina satulahuoneeseen mennessäni ja tuon kauniin esineen nähdessäni. Palataan taas, mukavaa viikonloppua ja jos menette metsään niin hirvikärpäsille rakkaita terveisiä!

Piditkö tästä postauksesta?

Jaa Facebookissa
Jaa Twitterissä
Jaa LinkedInissä
Viimeisimmät artikkelit

Kainuun Vaellustalli Oy
Riekinrannantie 6 B,
88600 Sotkamo

Copyright © 2020 Kainuun Vaellustalli- All Rights Reserved. Layout by ARRdesigns.