Önskän elämää

Paratiisiloma Paltamossa

Tästä ei ole aiemmin ollutkaan blogissa puhetta, mutta olen nyt noin vuoden päivät haaveillut omasta varsasta (uskoisin että niin Önökin, joka on jo aiemmin elämässään kolme varsaa tähän maailmaan saattanut). Varovainen alkuperäissuunnitelma oli etsiä Önskälle sulhanen siten, että astutushommiin päästäisiin kesällä 2018. No, ainahan suunnitelmat voi muuttua ja niinpä kävi nytkin, kun heinäkuussa kuulin Toti från Gategårdenin muuttavan etelästä Kainuuseen Paltamoon. 

Neiti Kesäheinä. (Kuva: Ulla Leinonen.)

Totista Önskällä onkin yksi varsa aiemman omistajansa ajalta, tamma Hetja frá Angadis (s. 2011), joten ei muuta kuin tuumasta toimeen. It’s now or never, keuhkosin, ja ei kun tammaa ultraan ja kiiman ollessa näpeimmillään lähdettiin suit sait rakkauslomalle Paltamoon! Harmi ettei ensimmäisestä astumisesta ole kunnollisia kuvia – Önön ilme oli nimittäin orin äänet kuullessaan näkemisen arvoinen (”Uijui voiko tämä olla tottakaan?!”). En ole koskaan aiemmin ollut hevosen astutustilanteessa läsnä, joten kokemus oli kieltämättä itsellenikin melkoinen, Toti kun ei todellakaan ollut mikään hiljainen poika mitä tamman liehittelyyn tulee. Huuto ja mylvintä oli sanoinkuvaamaton kun tuo uljas musta tanssahteli ekaa kertaa morsionsa luo: ”Täältä tullaan naenen!” Toti ehti astua Önön kolmeen kertaan heinäkuun kiimaan, joten kotiin tultiin sitten kuuden päivän jälkeen. Oli ihanaa kun tätä varten ei tarvinnut olla tammasta erossa tuon kauemmin eikä stressata sitä pitkillä kuljetusmatkoilla. Se oli ollut yksi empimisen aiheeni varsasuunnitelmia pähkäillessäni, sillä täälläpäin ei (tähän asti) ole ollut islanninhevosoriita kovinkaan lähellä. Iso kiitos siis Hóll Tallin Tuulalle kun teki tämän mahdolliseksi. <3 

Isäntä ite.

Kuudentoista päivän päästä viimeisestä astumisesta oli taas aika ultrata tamma. Myönnän että ei oikein meinannut uni tulla silmään edellisenä yönä, ja sitten kun tuli, olivat unet kyllä melkoista dadaa. Suru oli kuitenkin suuri kun ultrakuvassa näkyikin vain ajankohtaan nähden liian pieni pylpyrä, joka neljän päivän päästä uusintaultrassa ei vieläkään ollut kasvanut. Kyseessä oli siis vain kysta ja tamma oli hyvää vauhtia tulossa uuteen kiimaan. Pala kurkussa nieleskelin pettymykseni ja otin uudelleen yhteyttä Tuulaan.. Vielä ehditään onneksi Önskä käyttää upean sulhonsa luona kertaalleen tälle kesää ja lähtö miehelään on edessä ihan muutaman päivän päästä. 

Ultrat hoitaa Önön oma ell Ammi Kiviharju meillä kotona 🙂

Nyt kaikki sormet, varpaat ja kaviot ristiin että tällä kertaa tärppäisi.. Periksi ei anneta, vauvantekohommissakaan. 🙂

Piditkö tästä postauksesta?

Jaa Facebookissa
Jaa Twitterissä
Jaa LinkedInissä
Viimeisimmät artikkelit

Kainuun Vaellustalli Oy
Riekinrannantie 6 B,
88600 Sotkamo

Copyright © 2020 Kainuun Vaellustalli- All Rights Reserved. Layout by ARRdesigns.