Önskän elämää

Suukku kuntoon ja pohkeet paikoilleen

No niin, oivallusten kevät on avattu. Mitä opin tällä viikolla: 1) Önöllä on kilpailuvietti paljon enemmän pinnassa kuin meidän muilla hevosilla. 2) Mun pitää oppia istumaan satulassa niin etten tuhoa kroppaani totaalisesti.

Aloitetaan kohdasta 1. Sattuipa eräänä päivänä, että käytiin Ulpun hevosen PikkuGeen uuden vuokraajan seurana maastossa tunnin lenkki. Kyseessä on kokenut isohevosratsastaja, jolle kuitenkin islanninhevonen askellajeineen on vielä uusi tuttavuus, ja niinpä loppupuolella reissua lähdinkin Möttösen kanssa Geen rinnalle tarkoituksenani opastaa ratsastajaa töltissä siitä ihan lähietäisyydeltä. Kooveen asiakashevoset eivät koskaan kulje maastossa muutoin kuin jonossa, mutta molemmat veturit (Önö & Pelle) olen rinnakkain kulkemiseen totuttanut – satunnaisesti saatan retkillä siis käydä jonon rinnalla silloin jos mukana on kakkosohjaaja jonka voin keulille jättää. No te varmaan arvaattekin miten tässä kävi. Beep beep ja rouva maantiekiitäjä päätti sekunnin sadasosassa että hänhän muuten voittaa tämän kisan. (Ja voittikin.) Tamma siis lähti kuin hauki rannasta töltin kautta laukkaan ja siitä passiin, ja ketään muuta en voi tästä syyttää kuin itseäni. Tilannehan oli sikäli eri kuin mitä töissä, että normaalisti meillä on kokonainen jono vierellä eikä vain yksi hevonen ja lisäksi olisin voinut olla muutenkin enemmän kuulolla Önkän mielentilan suhteen – totta kai se jo siinä loppuvaiheessa lenkkiä kävi ”aavistuksen” kuumana. Loppu hyvin kaikki hyvin eli pysähtyihän se piru sitten lopulta, mutta jösses mikä hävetys. Muistanpahan seuraavalla kerralla.

Nää o hyvät, männää näillä.

Juu ja sitten kohta kaksi. Eilen käväisi fysio-/ratsastusterapeutti Sanna Mattila-Rautiainen tallilla pitämässä meille istuntaan keskittyvän session. Uskomatonta miten paljon ammatti-ihminen näkee ja saa aikaan jo yhdessä tunnissa. Sannan opetukseen osallistuminen on ollut to-do-listalla jo syksystä asti, josta alkaen omat selkäongelmani ovat koko ajan pahentuneet ja eilen kipujen syntymekanismiin tuli jo hyvinkin selvyyttä. Jäsenkorjaajalla ollaan aiemmin paikannettu kivun aiheuttajaksi SI-nivelen ongelmat, nyt löytyi niiden ongelmien aiheuttaja, nimittäin jalan virheellinen asento/väärä pohkeen paikka. Eli mun pohje ainakin Önöllä ja ainakin tölttiä ratsastaessa ajautuu liian taakse ilman että kuitenkaan kippaan satulassa eteenpäin ja tämä kiristää pakaralihakset, mikä puolestaan aiheuttaa tajutonta painetta alaselän alueelle. Jalat pitäisi siis saada pidettyä rentona omalla paikallaan, kohti maata, jotta selkä pysyisi rennompana ja pyöreämpänä ja istunnan palikat tornissa muutenkin oikeaoppisesti päällekkäin. Jep helpommin sanottu kuin tehty kun väärä asento on jo automatisoitunut, mutta helpotus on kuitenkin suuri kun nyt ainakin näyttää siltä, että asialle on tehtävissä jotain. Myös hevosen kropan ongelmiin pureuduttiin tunnilla ja heti aluksi Sanna kiinnitti huomion Önskän suun kireyteen. Tutkiessaan lähietäisyydeltä tammaa näki hän heti että sillä hetkellä käytössä oleva kuolain ei ole tälle hevoselle lainkaan sopiva, vaan suorastaan painaa kieltä! Olen ollut tietoinen että Önöllä on poikkeuksellisen ahdas suu, mutta en ole pitänyt kahden käytössä olevan kuolaimen välistä eroa niin suurena, että olisin tajunnut toisen olevan todellakin niin huono! Mentiin siinä sitten hetki aivan kuolaimetta (ohjat kiinni turpahihnan renkaissa) ja sen jälkeen vaihdettiin toisiin suitsiin joissa nuo toiset kuolaimet olivat, ja niiden Sanna totesikin olevan paljon paremmat tammulille. Näillä mennään nyt jatkossa ja toisilla kolmipaloilla heitetään vesilintua. Aluksi tuntui pahalta että olin käyttänyt huonoja kuolaimia, mutta toisaalta kun mitään suurempaa tuhoa ei ole vielä onneksi tapahtunut niin ehkä pitää vain olla itselleen armollinen ja iloita siitä että apua etsittiin ja sitä myös löydettiin. Lisäksi kotiläksyiksi saatiin hyvä harjoitus lapojen nostatteluun, kutsutaan sitä nyt vaikka hiipimiseksi käynnissä, joten nyt kun asiakastoiminnassa ei tammikuussa ole taas mitään järjetöntä sutinaa luvassa, niin tässäpä meille useampikin pähkinä purtavaksi tulevilla viikoilla! 

Ei muuta kuin mukavaa tammikuuta ja muistakaa ratsastaa, palataan taas! 

Piditkö tästä postauksesta?

Jaa Facebookissa
Jaa Twitterissä
Jaa LinkedInissä
Viimeisimmät artikkelit

Kainuun Vaellustalli Oy
Riekinrannantie 6 B,
88600 Sotkamo

Copyright © 2020 Kainuun Vaellustalli- All Rights Reserved. Layout by ARRdesigns.